kolumni

EräViikingit ry:n toiminnanjohtaja Jari Oksanen kirjoittaa osavuosikatsauksia seuran toiminnasta.

”EräViikingit kyntää syvällä” – Tämän voin luonnollisesti allekirjoittaa juuri nyt huippu-urheilun osalta, kuten Helsingin Sanomat Suomen 103 vuotispäivänä kertoi. Huonoa tuloksellista alkukautta ei voi millään tavoin kiistää, sen osoittaa neljän näkyvimmän joukkueen alkukausi (miehet ja naiset F-liiga, Akatemia Divari ja A-pojat SM). Näin heikot peliesitykset laittavat varmasti paatuneimmankin seuraihmisen mielen mietteliääksi, kun se kaikki vielä tapahtuu koko maailmaa koettelevan koronapandemian keskellä. Syitä ja mielipiteitä tilanteeseen löytyy.

Olennaista on kuitenkin se, että tilannetta ei seurassamme vain seurata sivusta ja ihmetellä. Salibandy huipputasolla on tietenkin tulosurheilua, se on selvää. Jos jollain olisi se viisasten kivi, millä tulokset kääntyisivät tai jopa millä ne olisi voitu ennakkoon välttää, olisi se kivi varmasti jo käännetty. Seuran taustalla ne ihmiset, jotka tähän huippu-urheilun tulokseen voivat vaikuttaa, ovat seuran hallitus, operatiivinen johto, valmennus ja luonnollisesti joukkueiden pelaajat. Jokaisella taholla on tehty vakavaa harkintaa, käyty keskusteluja ja yritetty löytää keinoja kääntää kurssia. Viimeisimpänä toimena esimerkiksi Tommi Rosendahlin loppukauden kattava pelaajasopimus.

Huippu-urheilu ja sen tulokset ovat luonnollisesti seuramme näkyvintä toimintaa, joten on hyväkin, että siitä ollaan ulkoisesti kiinnostuneita. Se kirjataan jo ihan seuran missiossakin; kiinnostavinta huippusalibandya. Jos seura ei herättäisi ulkoisesti mitään tunteita, olisi lopputulos usein kovin hajuton ja mauton. Tulosurheilun osalta mittarina on luonnollisesti menestys. Seuramme avoimessa strategiassa tämä on liigajoukkueiden osalta todettu, että tavoitteemme on olla TOP 4 -joukkue.

Helsingin Sanomien haastattelussa keskustelimme seuran strategiasta ja visiosta, koska olemme julkisesti sanoneet haluavamme olla maailman merkityksellisin, laadukkain ja kiinnostavin salibandy-yhteisö. Seuramme on kuitenkin paljon muutakin kuin huippu-urheilua. Se näkyy myös seuramme strategiassa, johon on kirjattu tavoitteita jokaiselle osa-alueelle (esim. junioritoiminta, harrastetoiminta, yhteisö, talous jne.). Olemme seurassa aina kertoneet avoimesti mitä kaikkea olemme tehneet kohti tavoitteitamme ja visioamme. Myönnämme avoimesti, että emme luonnollisesti ole vielä tavoitteissamme jokaisella sektorilla. Kirjatussa strategiassakin olemme ajallisesti vasta puolessa välissä, eli töitä on vielä paljon tehtävänä. Korostan myös, että seurojen kokonaisvaltaisen onnistumisen mittarina pitää katsoa koko seuran toimintaa, eikä vain liigajoukkueita. Liigajoukkueiden menestys on yksi osa-alue – ainakin meidän seuramme strategiassa. Salibandyliitonkin seurakehitys-ohjelmassa korkeimmalle tasolle 5 päästäkseen ei mitata seuran urheilullista menestystä.

Oma roolini seuramme toiminnanjohtajan tehtävässä on ensisijaisesti strategian osalta palvella jäseniämme, joihin kuuluu junioreita ja harrastejäseniä yhtä lailla kuin liigapelaajiakin.

Jari Oksanen

On luonnollista, että mediaa kiinnostaa ensisijaisesti huippu-urheilu ja joukkueiden huonot pelilliset tulokset ovat aihe, josta halutaan kirjoittaa. Ehkä allekirjoittanut oli liian naiivi ajatellessaan, että seuran strategian ja vision keskustelu olisi jutun pääaihe, kun niistä keskusteltiin. Sääli sinänsä, koska kerroin myös, että voin hyvin antaa omat kommentit tämän syksyn huippu-urheilullisesta alakulosta, jos siitä meidän näkemyksiämme halutaan kysyä.

Oma roolini seuramme toiminnanjohtajan tehtävässä on ensisijaisesti strategian osalta palvella jäseniämme, joihin kuuluu junioreita ja harrastejäseniä yhtä lailla kuin liigapelaajiakin. Jäseniä on runsaasti ja he ovat meidän kivijalkamme – liikuntaa ja junioriurheilua lapsille ja nuorille – huippu-urheilua sen eri tasoilla – näitä me toteutamme monella eri sektorilla. Seuramme strategian mukaisia asioita mitattaessa mittareita on merkittävästi enemmän kuin vain pelillinen tulos. Sisäisessä strategiadokumentissammekin näitä mittareita on avattu tarkemmin, koska ne ohjaavat meidän seuramme päivittäistä toimintaa. Näiden mittarien avulla tiedämme itse missä me menemme toiminnan ja tavoitteidemme osalta.

Toinen tärkeä asia on se, että jäsenistömme tietää missä mennään. Itse emme ole seuramme sisällä kuulleet enää pitkään aikaan isompaa narinaa yhdistymisprosessin haastavuudesta, mutta jostain syystä se kumpuaa aina silloin tällöin seuran ulkopuolelta ja sitä meiltä tiedustellaan. Seuran sisällä meillä ei ole ollut tarvetta enää sen parissa painia, vaikka luonnollisesti ymmärrämme sen tosiasian, että seurakulttuurin rakentuminen ottaa varmasti aikansa – vähintään 10 vuotta. Sen osalta emme ole edes puolivälissä, joten tälle asialle annamme aikaa.

Teemme seurassamme säännöllisesti laajan jäsenkyselyn. Ensimmäinen tehtiin 2018 ja toinen nyt vuonna 2020. Koronan takia kyselyn tulosten nostaminen esiin ulospäin on jäänyt, mutta sisäisesti omissa palavereissa niitä on käyty läpi toimijoiden kanssa. Jatkossa tulemme tällaisten toiminnanjohtajan osavuosikatsausten kautta korostamaan myös ulkoisesti samaa viestintää, jota teemme omien joukkueidemme ja jäsenistön suuntaan. Haluamme olla kiinnostava salibandyorganisaatio, joten pyrimme kertomaan avoimesti seuran kokonaistoiminnasta.

Jäsenkysely on tehty läpi koko 2000-henkisen jäsenistömme ja vastausprosentti on noussut tilastollisesti hyvälle tasolle. Olin jopa yllättynyt henkilökohtaisesti, että kahdessa vuodessa seuran merkityksellisyys oli asteikolla 1-5 noussut vuoden 2018 lukemasta 4,06 lukemaan 4,33. Kokonaistyytyväisyys seuran toimintaan oli myös peräti 4,08. Seuran strategian mukaisista arvoista esimerkiksi laadukkuus oli myös noussut 3,99 arvosanasta peräti lukemaan 4,12. Kaikki jäsenkyselyn mittarit olivat menneet ylöspäin ja osa pysynyt samalla tasolla. Kysely on erinomainen työkalu myös arvioida sitä, mihin asioihin seuratoiminnassa tulee erityisesti panostaa ja se myös ohjaa tekemistä, koska koko seuran mittakaavassa teemme asioita jäsenien eteen. Seuraamme pyritään johtamaan tiedolla, eikä mutu-fiiliksellä.

Kritiikkiäkin luonnollisesti tulee ja niihin myös tartutaan. Hyvänä esimerkkinä vuonna 2020 on ollut se, että huomasimme tyttöpuolen tarvitsevan oman valmennuspäällikön. Lähdimme työstämään organisaatiomme vastuualueita, muokkaamaan niitä, käynnistämään uusia projekteja (esim. KWMC-turnaukset, tehoryhmäharjoittelut jne.) ja nämä toimenpiteet mahdollistivat uuden valmennuspäällikön palkkaamisen ilman, että jäsenien maksuja olisi tarvinnut merkittävästi korottaa.

Liikunnan saralla olemme merkittävä yhteiskuntavaikuttaja. Teemme paljon alueellista harrasteliikunnan toimintaa niin salibandyn kuin muunkin liikunnan parissa. Helsingin kaupunki on meille merkittävä yhteistyökumppani esimerkiksi EasySport -liikunnan muodossa. Tähänkin linkittyy seuramme huippu-urheilu, jota moni ei tiedosta. En usko, että on lajimarkkinoinnin kannalta huono asia, että Jani Kukkola ja Lauri Kapanen ovat jo monta vuotta olleet mukana ohjaamassa näitä harrastetoimintoja.

Yksi strategiamme painopisteistä on olla kiinnostava ja luonnollisesti yksi mittari siihen on yleisömäärät. Olemmeko yleisömäärien osalta sillä tasolla, jolla haluaisimme olla? Emme tietenkään. Epäonnistumiset kuuluvat elämään, työhön, urheiluun – joka paikkaan. Töitä sen eteenkin on viestinnän ja markkinoinnin saralla tehty. Tavoittavuutemme sosiaalisessa mediassa on kasvanut selkeästi ja esimerkiksi seuraajamäärämme Instagramissa on kolmen vuoden aikana seitsenkertaistunut. Tätä työtä tehdään jatkossakin ja painopisteitä valitaan määrätietoisesti, että se näkyisi tulevaisuudessa myös yleisömäärissämme.

Olemme valinneet myös pelata miesten liigajoukkueen osalta Energia Areenalla, jolla olemme halunneet mahdollistaa yleisölle laadukkaat puitteet otteluiden seuraamiseen. Jatkamme työtä sen eteen, että tunnelma matseissamme kasvaa. Strategisesti seura ei ole kuitenkaan ollut valmis itse rakentamaan liigatason hallia, ainakaan vielä – se vaatisi poikkeukselliset resurssit ja panostuksen. EräViikingit perustettiin 4,5 vuotta sitten ja olemme olemassaoloaikana resurssimme, niin edustusurheilussa kuin junioritoiminnassa, käyttäneet suoraan ydintoimintaamme, eli panostaneet niiden jäsenten hyväksi, ketkä ovat meitä tänä aikana edustaneet. Monissa yksityisissä hankekeskusteluissa olemme olleet mukana aktiivisesti ja toivottavasti niistä joku lähivuosina toteutuisi.

Yhdistämisprosessin osalta, jos nyt saisin tehdä yhden asian toisin, olisin jättänyt ulostulosta pois vertailut Real Madridiin. Kahden suuren seuran yhdistäminen luo jo itsessään varmasti ulkoisia paineita ”suuruudella” ja nyt nostimme itse riman pilviin. Seuran jäsenmäärällinen suuruus yksinään ei tuo resursseja käytettäväksemme, vaan toiminnan laadun kasvattaminen tulee ansaita omalla tekemisellä; ennen kaikkea ulkoisista sidosryhmistämme. Seuramme hallituksessakin edelleen istuvan seuran yhden perustajajäsenemme Kurt Westerlundin yksi isoin motiivi seurafuusioon oli se, että hän saa lisää tekijöitä ympärilleen. Monet vuodet yksin liigajoukkueen peräsimessä olivat vieneet voimat, eikä omaakaan rahaa varmasti halua loputtomiin laittaa tuottamattomaan ”harrastukseen”. Kurre on pystynyt EräViikingeissä tuomaan oman tärkeän panoksensa seuran toimintaan yhdessä muun organisaation kanssa. Seuran hallitus kuitenkin tekee päätökset siitä, mihin käytettävissä olevia resursseja kohdennetaan. Fuusion tuoma merkittävä etu on se, että seuran kokonaisresurssit ovat kuitenkin kasvaneet verrattuna ”perustajaseuroihin”. Pystymme järjestämään toimintaa laajemmin, laadukkaammin ja ammattimaisemmin junioreille. Edustusurheilun rahoitus hankitaan ulkoisista lähteistä ja toiminnan pitää olla riittävän kiinnostavaa, että myös esimerkiksi lipputuloja pystyttäisiin kasvattamaan. Tässä se yksi haastava kysymys onkin, mistä lähtökohdista ja millä pelimerkeillä kiinnostava edustusurheilu rakennetaan.

Lisäksi seuran hallituksessa linjattiin ensimmäisen EräViikingit-kauden jälkeen, että resursseja kohdennetaan miesten liigajoukkueen lisäksi naisten liigaan ja Akatemian Divari-joukkueeseen. Onko se ollut virhe? Tähänkin on varmasti jokaisella oma mielipiteensä, mutta se oli seuran valitsema linja. Kriittisin keskustelu on käyty Akatemia-toiminnan osalta, koska nyt jo useamman kauden ajan Akatemia on pelannut tuloksellisesti heikosti Divarissa ja samalla A-pojat ovat menestyneet huonosti omassa SM-sarjassaan (lukuun ottamatta kevään 2018 pronssia). Olisiko Suomisarja parempi paikka Akatemialle? Tämä on se kysymys, johon on monissa sisäisissä keskusteluissa pohdittu vastausta ja sitä tarkastelua käydään myös nyt. Toisaalta miesten F-liigassa menestyksekkäästi tällä hetkellä pelaavat Classic ja Nokian KrP vaikuttaisivat hakevan samankaltaista mallia kuin meillä on. Sekä Classic että Nokian KrP ovat myös siirtäneet oman Suomisarja-joukkueensa toiminnan erillisten yhdistysten alle (Classic United ry ja FBT Nokia ry). Tällä järjestelyllä heidän on mahdollista nostaa farmijoukkue Divariin. Tästäkin huolimatta meidän on edelleen syytä käydä Akatemia-joukkueen osalta kriittistä pohdintaa.

Lisäksi seuran hallituksessa linjattiin ensimmäisen EräViikingit-kauden jälkeen, että resursseja kohdennetaan miesten liigajoukkueen lisäksi naisten liigaan ja Akatemian Divari-joukkueeseen.

Jari Oksanen

Paljon pohdintaa, onko tekoja? Ainakin jos katsomme seuran strategian mukaisia tavoitteita ja mittareita seuratoiminnan eri osa-alueilla, olemme tehneet paljon uusia onnistuneita avauksia. Lisäksi uusia projekteja on työn alla ja organisaatiossakin ollaan valmiita tekemään muutoksia, jos joku asia ei toimi.

EräViikingeissä organisaatiomuutoksia – Pääsarjajoukkueiden toimintaa tehostetaan

Kohta viiden kauden mittaisella aikajaksolla emme ole vielä menneet kahta peräkkäistä kautta identtisellä toimintamallilla, vaan pyrimme hakemaan tehokkainta ja toimivinta ratkaisua sekä reagoimaan ympäröivän maailman olosuhteisiin. Huippu-urheilun kahden kuukauden kyntämistä ei tietenkään voi vain seurata sivusta. Pelkillä syksyn huonoilla peliesityksillä emme voi seurassa vetää koko strategiaa ja visiota ö-mappiin, vaan asiaa täytyy tarkastella strategian kannalta jokaisella osa-alueella erikseen. Varmasti löytyy niitä osa-alueita, joissa korjattavaa on – toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Huippu-urheilussakin menestystä on tullut kolmessa kaudessa kahden SM-mitalin, Cup-mestaruuden ja Cup-hopean myötä. Lisäksi juniorien SM-mitaleja on kertynyt kolmessa kaudessa 8 kappaletta. Viime kaudelta ei mitaleja jaettu kellekään, vaikka hyvät aihiot runkosarjojen osalta meillä oli monessa sarjassa takana. Itse ainakin olen tyytyväinen siitä, että seuramme junioritoiminta voi hyvin ja ihmiset ovat tyytyväisiä toimintaamme – myös näin haastavien korona-aikojen keskellä.

Jari Oksanen

Toiminnanjohtaja, EräViikingit ry