Uutinen

EräViikingit perustettiin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten ja koko seura on ollut yhden logon alla, yhdessä seurassa tätä kirjoitettaessa n. 10,5 kuukautta. Ensimmäisellä kaudella osa joukkueista (edustusjoukkueet ja tytöt) pelasivat jo EräViikingeissä, mutta muut joukkueet edelleen SSV:n ja Tapanilan Erän alla. 1.6.2017 lähtien olemme olleet yhtä seuraa: kaikki me, lähes 2000 pelaajaa, sekä toimihenkilöt, valmentajat ja muut.

Seurojen yhdistymiset eivät ole helppoja ja yksinkertaisia asioita. Kun on kyse urheilusta, on kyse vahvoista tunteista ja itselleni yksi vahvimmista tunteista urheilussa on tunneside omaan seuraan. Tämän vuoksi monelle kahden paikallisvastustajan yhdistyminen onkin ollut iso pala ja se on herättänyt erilaisia tuntemuksia.

Seuran ulkopuolelta on asiaa pohdittu paljonkin ja olemmekin lyhyessä ajassa onnistuneet herättämään paljon tunnetta: monelle juuri meidän voittamisemme peleissä on muodostunut jopa isommaksi asiaksi kuin oman joukkueen voitto. Jokaisesta asiasta, joka seuraamme koskee, on mielipiteitä puolesta tai vastaan. Näen tämänkin positiivisena asiana. Meidät ainakin tunnetaan jo nyt hyvin, vaikka olemme uusi pelaaja pelikentällä.

Itse olen nähnyt asian koko ajan EräViikingit suurena mahdollisuutena ja oleellista onkin se, miten asiat koemme seuran sisällä.

Seurassa tiedämme asioiden taustat, miten ja miksi asioita on tapahtunut ja tapahtuu sekä minne haluamme mennä. Olemme vasta nuori seura ja monessa asiassa vielä matkamme alussa. Olemme päättäneet edetä maltillisesti eri osa-alueilla, tehneet suunnitelmat, joiden mukaan etenemme, mutta askel kerrallaan. Haluamme rakentaa pysyvyyttä ja vankan selkärangan ja toimintakulttuurin seuraamme, emmekä hyppiä nopeiden pikavoittojen perässä. Juna kulkee vakaasti eteenpäin ja kun ensimmäinen kausi yhtenä seurana on loppusuoralla, on hyvä väli katsoa missä me menemme nyt.

Maailman isoimmassa salibandyseurassa on monta osa-aluetta ja näkökulmaa joiden kautta asioita voisi lähestyä, mutta tässä kirjoituksessa keskityn enimmäkseen omaan vastuualueeseeni, eli urheiluun.

Miten meillä meni?

Kausi 2017-18 on ollut urheilullisesti meille aika odotetunlainen. On koettu hienoja voittoja ja katkeria pettymyksiä, kuten urheilussa kuuluukin.

Aikuisten tasolla miesten joukkueen tippuminen puolivälierissä oli kaikille meille tietenkin pettymys, mutta myös mahtava opin paikka. Lähtökohdat kauteen olivat erinäisistä syistä johtuen todella vaikeat ja lähdimme takamatkalta kauteen moneen muuhun verrattuna. Runkosarjassa olimme kolmannella sijalla, mikä olikin mielestäni joukkueen pelaajamateriaalin mukainen odotettu sija, mutta playoffeissa maailma aina muuttuu ja siinä rikkonainen kesä ja kausi heijastui varmasti kentällekin lopputulemana. Ensi kaudella uskon miesten joukkueen olevan tämän kokemuksen kautta vahvempi. Viimeisten kahden vuoden aikana on tapahtunut paljon ja nyt pyrimmekin ehdottomasti pysyvyyteen. Vuosittain jatkuvasti menestyvää joukkuetta ei taiota hatusta, vaan se on rakennettava – on tiedostettava, että me olemme edelleen rakennusvaiheessa vaikka EräViikingit pelaa kentällä aina voittaakseen.

Vastaavasti strategisena tavoitteena oli nostaa naisten edustusjoukkueen profiilia tälle kaudelle ja siinä onnistuimme erittäin hyvin. Naisten pronssimitali oli hieno onnistuminen ja ennen kaikkea joukkue on rakennettu tähtäämään pitkäjänteisesti tulevaisuuteen. Joukkueen alla pyörii erittäin hyvätasoinen tyttöjunnujen organisaatio, joten uskon meidän menestyvän jatkossakin naisten tasolla. Parannus edellisen kauden yhdeksänteen sijaan kertoo onnistumisesta monella rintamalla.

Miesten EV Akatemian malli on ollut käytössä nyt pari vuotta ja olemme seurassa todella tyytyväisiä malliin. Akatemian joukkue joutui käymään aika kovan koulun loppukauden kabinettipäätösten osalta, enkä niihin halua ottaa sen enempää kantaa. Oli totta kai tuloksellinen pettymys, että joukkue tippui Divarista. Edelliskaudella Akatemian menestys (Divarin välierissä) heijastui A-poikien sarjaan, kun taas tällä kaudella kuvio kääntyi päinvastaiseksi A-poikien juhliessa pronssia. Edelliskaudella Akatemian kautta nousi kaksi pelaajaa liigajoukkueen playoffeissa pelaavaan kokoonpanoon ja tälle kaudelle pystyimme nostamaan mukaan useita isossa roolissa Divarissa pelanneita pelaajia suoraan liigan pelaavaan kokoonpanoon ja saman pystymme tekemään myös ensi kaudelle. Joukkueen rooli onkin jalostaa pelaajia valmiiksi aikuisten tasolle eikä sitä tehtävää muuta sarjatason tippuminen. Edelleen pidämme mallin voimassa ja tärkeänä osana juniorien huippuvaihetta. Pystymme auttamaan juniorityöllä ja huippuvaiheen mallillamme todella paljon pelaajia salibandyn huipulle, ja siitä hyötyvät varmasti muutkin pääkaupunkiseudun joukkueet, mutta ennen kaikkea pelaajat.

Junioreiden SM-sarjoissa menestys oli myös melko odotettua. Kaikki joukkueemme (A-C –pojat ja tytöt) olivat (playoffkarsinnassa tippuneita) B-poikia lukuun ottamatta oman ikäluokkansa pudotuspeleissä ja kaksi joukkuetta mitaleilla (A-poikien pronssi ja C1-poikien kulta). Junioreissa menestyminen ei ole meille itse tarkoitus, vaikka tietenkin tuloksetkin aina kertovat tehdystä työstä ja kehittymisestä suhteessa muihin. Tavoitteena on, että olemme vähintään tällä tasolla joka ikäluokassa, mielellään tuloksellisesti Suomen neljän parhaan joukossa, jotta pelaajamme saavat mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman pitkälle kauteen. Nyt siihen ei ihan päästy, mutta paras kolmesta -pudotuspelit ovat raakoja paikkoja ja marginaalit pieniä, sillä muuallakin Suomessa tehdään erinomaista juniorityötä. Meille olennaista on junioreiden edustusjoukkueissa taata laadukas harjoitusympäristö ja valmennus, sekä joukkue, joka pystyy pelaamaan ikäluokassaan mitaleista. Uskon, että olimme tällä kaudella joka joukkueessa toiminnallisesti tällä tasolla, vaikka yksittäiset tulokset menivät miten menivät.

Pienemmissä D-E junioreissamme kausi on ollut todella vahva. Jokaisen ikäluokan tyttöjen ja poikien alueellisessa lopputurnauksessa pelaa EräViikinkien joukkue, poikien 06-ikäluokassa jopa neljä joukkuetta, kun taas 05- ja 07-ikäluokissa kolme meidän joukkuettamme on alueen kuuden parhaan joukkueen joukossa. Olemme panostaneet merkittävästi nuorempien ikäluokkien toimintaan. Fysiikkaharjoittelun sekä pelaamisen opettamisen osa-alueilla ja meillä on erinomaisia valmentajia, joka myös tuottaa tulosta: pelaajat kehittyvät vauhdilla ja sitä kautta myös voittavat pelejä.

Me EräViikingit

Yleisellä tasolla olemme ottaneet lyhyessä ajassa todella isoja askeleita seurana eteenpäin. Jos vielä alle kaksi vuotta sitten palloja ja pölyä oli ilmassa paljon, nyt pallot on yksi kerrallaan saatu kiinni ja pölykin asettumassa aloilleen. Toimiston näkökulmasta isoja ponnisteluita on vaatinut mm. yhteisten, uusien toimintamallien ja käytäntöjen löytäminen, eri toimintojen ja arjen normaali pyöriminen. Mutta olemme onnistuneet mielestäni siinä erittäin hyvin: Ihmiset seurassamme tuntevat kuuluvansa EräViikinkeihin päivä päivältä enemmän. Vaikka itselläni on tähän asiaan näkökulma seuran toimistolta, seura on kaikki seuran ihmiset yhdessä ja ihmisten kanssa keskustellessa tämä asia on kristallisoitunut vahvasti: me olemme nyt EräViikingit ja historia ei ole jokapäiväisessä keskustelussa enää läsnä ja teemme jo päämäärätietoisesti tätä uutta tarinaa.

On mielestäni vahvuus, että seuran ulkopuolelta meidän tekemistämme seurataan ja arvioidaan jatkuvasti. Tärkeintä on, että me seuran sisällä uskomme omaan juttuumme. Samaten se, että osaamme arvioida ja mitata omaa toimintaamme jatkuvasti kriittisesti, jotta voimme olla kartalla siitä olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on vuoden alussa toteutettu seuran jäsenkysely, jonka perusteella voidaan todeta, että seuramme jäsenet ovat hurjalla enemmistöllä tyytyväisiä seuran toimintaan, kokevat toimintamme merkitykselliseksi ja ovat halukkaita suosittelemaan seuramme toimintaa muillekin.

Olemme se suurin seura, joka myös haluaa menestyä hyvin eri tasoilla. Sen ääneen sanominen aiheuttaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Mutta olemme myös seura, joka tuottaa ihmisille merkityksellisen ja kiinteän yhteisön johon kuulua. Seura, joka tekee todella laadukasta ja laajaa harrastetoimintaa. Seura, jossa valmentaa ja ohjaa työkseen ja samalla toteuttaa unelmaansa, usea salibandyn ammattilainen. Seura, jossa on huomattava määrä hyviä, intohimolla salibandyyn suhtautuvia ihmisiä, jotka kuluttavat satoja ja taas satoja tunteja vuodessa sen eteen että olemme taas seuraavana vuonna entistä parempia. Ja niin me aiomme myös olla, koska EräViikinkien matka on vasta alussa ja juna on vakaasti liikkeellä.

Joonas Naava

Urheilujohtaja

EräViikingit