Mosan muistot: Lotta Varakas

Osana EräViikinkien 10-vuotisjuhlavuotta EräViikingit toteuttaa syksyn aikana lyhyen haastattelusarjan henkilöille, jotka ovat vaikuttaneet seuran toiminnassa sen ensimmäisen 10 vuoden aikana. Siinä nousee esiin mieleenpainuvimpia hetkiä Mosalta sekä parhaita muistoja yleisesti osana EräViikinkien seurayhteisöä.

Kolmantena vastausvuoroon pääsee jo yhdeksättä liigakauttaan pelaava Lotta Varakas. Tapanilan Erän kasvatti on aloittanut uransa Mosalla, ollut mukana koko EräViikingit-taipaleen ja liigaotteluita EräViikingit-paidassa on kertynyt jo yli 150. Viime kauden päätteeksi hänet palkittiin Vuoden naispelaajana EräViikingit Grand Gaalassa.

Mikä on ensimmäinen muisto, joka tulee mieleen EräViikingeistä?

Aloitin salibandyn Tapanilan Erässä 9-vuotiaana Mosahallilla. Siirryin myöhemmin SSV:n tyttöjunioreihin omanikäisteni joukkueeseen. Kun nämä seurat sitten yhdistyivät, olin todella innoissani pääsystä takaisin Mosalle – se oli mielestäni aina ollut paras halli. Tuli sellainen ”paluu kotiin” -fiilis. Tuntui lisäksi myöhemmin erityisen hienolta päästä nousemaan pääsarjajoukkueen mukaan samalla kentällä, jolla olin koko lajin aloittanut, ja pelata ensimmäinen kunnon liigapeli Mosalla.

Mikä on sinun lempimuistosi Mosalta EräViikinkien ajoilta?

Tähän on vaikea valita vain yhtä, sillä mieleen tulee monta peliä, hengailuhetkeä ja myös ihan tavallista arki-iltaa junnuajoista lähtien. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on kuitenkin Suomen Cupin mestaruuden jälkeinen yhteinen illanvietto Mosalla – viihdyttiin koko jengin kanssa niin sanotusti! 

Mikä on sellainen asia EräViikingeissä, josta olet näiden vuosien aikana tullut erityisen ylpeäksi?

Yksi hieno asia on se, miten seurassa mielestäni panostetaan tyttö- ja naissalibandyyn. Lisäksi junioripolku on rakennettu niin, että treeneihimme nostetaan joka vuosi uusia nuoria talentteja seuran sisältä. Se ei ole itsestäänselvyys, ja vastaava polku puuttuu monesta muusta seurasta. Tämän huomaa myös katsomossa, kun juniorit tulevat kannustamaan peleihimme.

Mitä seuran yhteisöllisyys sinulle tarkoittaa?

Minulle se tarkoittaa sitä, että hallille on aina kiva tulla ja siellä tuntee kuuluvansa joukkoon – oli kyseessä sitten peli, treenit tai vain muiden moikkaaminen.

Jos saisit palata yhteen EräViikinkien otteluun Mosalle näiden kymmenen vuoden ajalta, minkä valitsisit ja miksi juuri sen?

Palaisin pronssipeliin Classicia vastaan, jonka voitimme Manta Likin jatkoaikamaalilla (kevät 2022). Meillä oli silloin (kuten on nytkin) huikea jengi, ja paljon pelaajia, joiden kanssa oli tullut pelattua yhdessä junnuista asti. Se oli myös omia ehkä ”läpimurtokausiani”, kun minut siirrettiin puolustajaksi, ja pääsin kunnolla mukaan peliin sekä pelaaviin kentällisiin, ja ensimmäinen liigamitali oli hieno päätös onnistuneelle kaudelle!

Lisää ikimuistoisia hetkiä ja jaettuja kokemuksia seurayhteisön parissa saadaan myös alkaneelta kaudelta. Nähdään Mosan matseissa!