Uutinen

EräViikinkien kausi päättyi yli 1300 katsojan edessä 7. puolivälieräottelun jatkoerässä. Puolivälieräsarja EräViikinkien ja Indiansin välillä tulee pysymään salibandyn ystävien mielessä vielä pitkään, tunnelmaa ja tapahtumarikkaita otteluita koettiin niin Energia Areenalla kuin Otahallissakin. Lopulta kuitenkin parempi eteni jatkoon, mm. tätä ja kahta edellistä kautta kokonaisuudessaan analysoi EräViikinkien kapteeni Jani Kukkola.

Ensimmäinen kausi EräViikingeissä meni urheilullisesti hienosti ja ehkä vähän sellaisessa huumassa. Elokuussa voitettiin kovatasoinen Czech Open -kutsuturnaus ja runkosarjassa peli kulki mallikkaasti. Suomen Cupin voitto oli myös hyvä onnistuminen ja hieno saavutus. Pudotuspelien kautta selvittiin aina Superfinaaliin asti, etenkin 7. välierän voittaminen jatkoerässä kotiyleisön edessä antoi paljon uskoa ja tiivisti joukkuetta kohti Superfinaalia. Kultaa tavoiteltiin, mutta lopulta ei ihan täysosumaa saatu.

Siellä oli matkan varrella paljon haasteita ja saatiinkin niitä selätettyä hyvin ensimmäisellä kaudella, mutta ehkä ne suurimmat haasteet tulivatkin tälle toiselle kaudelle. Aika paljon oli vaihtuvuutta joukkueessa ja tärkeitä pelaajia jäi pois liigatasolta sekä valmennusta vaihtui. Sitä kautta jouduttiin rakentamaan hommaa vähän uudestaan. Tämä kausi menikin ehkä vähän niiden kanssa painiessa. Saatiin uudistunut valmennus aika myöhäisessä vaiheessa kasaan ja päästiin joukkueena treenaamaan vasta heinäkuun lopulla toden teolla yhdessä. Ei saatu ehkä tästä joukkueesta hiottua ”joukkuetta” ja niin tiivistä ryhmää, mitä olisi ehkä pitänyt. Se näkyi sitten lopputuloksessa ja saatiin tällä kaudella se mitä ansaittiin.

Runkosarjan kolmas sija oli meille mielestäni todella hyvä suoritus tuloksellisesti. Pelillisesti ei kuitenkaan päästy koko kaudella oikein siihen pisteeseen, mihin olisi haluttu ja uskottiin pystyvämme. Kaudella oli vähän loukkaantumisia ja oli rikkonaista vähän joka osa-alueella. Ei saatu oikein kenttiä toimimaan kunnolla eikä onnistuttu löytämään hyviä koostumuksia. Sitä kautta kausi oli todella raskas kaikin puolin pelillisesti, ei päästy lentoon oikein missään vaiheessa. Ihan muutamia pelejä, missä pelattiin hyvä peli ja ehkä 60-minuuttinen. Muuten oli aika huonoa suorittamista, vaikka onnistuttiinkin raapimaan pisteitä aika paljon. Siinä mielessä suoritus runkosarjassa oli toki tuloksellisesti hyvä, mutta pelillisesti ei ehkä ihan sen kolmannen sijan arvoinen. Toki tulos ratkaisee tässä sarjassa, mutta ehkä se pelillinen puoli tuli sitten vastaan kunnolla pudotuspeleissä. Ei enää riittänyt potku siellä ja lopulta tiputtiin Indiansille 7. pelissä. Olisi ehkä voitu mennä vielä siitä jatkoon, mutta on kuitenkin rehellisesti sanottava, että kaveri ansaitsi sitä enemmän.

Seuran näkökulmasta olen ollut erittäin tyytyväinen tähänastiseen matkaamme. Itsekin toimin paljon tuolla junioreiden parissa, siellä seurataan paljon pelejä ja huomaa että edustusjoukkueiden otteet kiinnostavat. Siellä tulee vähän kuittia tappioiden jälkeen ja sitten taas positiivista, kun voitetaan. Se on kiva huomata, että eletään edustusjoukkueiden mukana ja he ovat sydämellä mukana tässä hommassa. Se lämmittää mieltä.

Kun on päässyt seuraamaan mm. EräViikinkien Naisten ja Akatemian otteluita, on ollut hienoa nähdä miten yhteisöllisyys on jalkautunut seuraan. Naiset piti tänä vuonna hienosti meidän värejä esillä ja lippua korkealla ottamalla pronssia. Oli kiva nähdä sitä iloa ja fiilistä, mikä sieltä tulee, kun tehdään yhdessä asioita ja saavutetaan tavoitteita. Myös Akatemia taisteli kaikkia eteen tulleita haasteita vastaan kunnioitettavasti. Vaikka tippuminen tulikin, se taistelutahto mitä putoamiskarsinnoissa nähtiin, kertoo mielestäni etenkin vahvan seurakulttuurin ja yhtenäisyyden syntymisestä. Sitä oli mahtava seurata, vaikka tulos oli harmillinen. Myös junioripuolella nähtiin paljon draaman kaarta, C-pojille hieno mestaruus ja myös A-poikien pronssi lupaa hyvää tulevaan.

Tällä hetkellä homma näyttää tulevan suhteen hyvältä, meidän runko pysyy ihan hyvin kasassa ja paljon saatiin ajettua uusia pelaajia sisään kuluneella kaudella. Muutamia uusia palasiakin on mukana ja ollaan taas ensi kaudella mestaruustaistelussa mukana. Uusi projekti on jo alkanut ja täysi valmistautuminen kohti ensi kautta on käynnissä. Tiedämme taas vähän enemmän mitä menestyminen tässä sarjassa vaatii, moni nuori pelaaja on entistä valmiimpi ottamaan vastuuta, mikä on hieno asia.

Me lähdemme nyt kohti harjoittelupaikkoja ja lenkkipolkuja.

Jani Kukkola

Kapteeni

EräViikingit