Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

HISTORIA


EräViikingit ry on salibandyn erikoisseura, johon yhdistyi Tapanilan Erän salibandyjaoston ja SSV:n toiminta keväällä 2016. Alla sekä Tapanilan Erän, että SSV:n historiaa.

LIIGAENNÄTYKSET RUNKOSARJA

Suurin vierasvoitto Pirkat - SSV 1-17
HIFK - SSV 1-17
03.03.2007
12.12.2007
Eniten pääsarjakausia SSV / Viikingit 27 1987 - 2016
Eniten voittoja SSV / Viikingit 434 1987 - 2016
Eniten tehtyjä maaleja SSV / Viikingit 3873 1987 - 2016
Eniten pisteitä SSV / Viikingit 922 1987 - 2016
Eniten pisteitä yhdellä kaudella
(26 krs)
SSV 48 (jaettu) 2006 - 2007
Eniten voittoja yhdellä kaudella
(26 krs)
SSV 24 (jaettu) 2006 - 2007
Vähiten tappioita yhdellä kaudella
(26 krs)
SSV 2 (jaettu) 2006 - 2007
2007 - 2008
Eniten tehtyjä maaleja yhdellä
kaudella (26 krs)
SSV 244 2006 - 2007
Vähiten päästettyjä maaleja
yhdellä kaudella (26 krs)
SSV 98 2007 - 2008
Paras maaliero yhdellä kaudella
(26 krs)
SSV 144 (244-100) 2006 - 2007
Pisin tappiottomien otteluiden
putki
Viikingit 29 1997 - 1999
Eniten jatkoaikavoittoja yhdellä
kaudella
Erä 4 (jaettu) 2005 - 2006
2009 - 2010
Eniten nollapelejä yhdellä
kaudella
SSV (jaettu)
Erä (jaettu)
2007 - 2008
2009 - 2010
LIIGAENNÄTYKSET PUDOTUSPELIT
Eniten Suomen mestaruuksia SSV 11 1993 - 2011
Eniten hopeamitaleja SSV 5 1992 - 2013
Eniten pronssimitaleja SSV 4 (jaettu) 1991 - 2015
Eniten SM-mitaleita SSV 20 1991 - 2015
Eniten perättäisiä mestaruuksia SSV 5 2007 - 2011
Eniten perättäisiä kausia mitaleilla SSV 12 2003 - 2015
Useimmin pudotuspeleissä SSV 22 1991 - 2016
Eniten otteluita pudotuspelejä SSV / Viikingit 190 1991 - 2016
Eniten voittoja pudotuspeleissä SSV / Viikingit 134 1991 - 2016
Eniten tehtyjä maaleja
pudotuspeleissä
SSV / Viikingit 1073 1991 - 2016
Eniten päästettyjä maaleja
pudotuspeleissä
SSV / Viikingit 764 1991 - 2016
Mestariksi heikoimmalla
runkosarjasijoituksella
SSV 5 2003 - 2004
Hopeaa heikoimmalla
runkosarjasijoituksella
Erä (jaettu) 2008 - 2009

Eräviikingit

EräViikingit ovat uutena seurana voittaneet salibandyssä mitaleja seuraavasti:

Kausia: 1

SM-kulta: 1
SM-hopea: 2
SM-pronssi: 1

Aluemestaruushopea: 1
Aluemestaruuspronssi: 1


TAPANILAN ERÄ

Tapanilan Erä on perustettu vuonna 1933. Aluksi toiminta alkoi nimellä Voimistelu- ja Urheiluseura Erä. Myöhemmin 50-luvulla seuran nimeksi muutettiin Tapanilan Erä. Erä on ollut aina tunnettu Helsingissä suurena moniurheiluseurana, jossa lajeja on lähes laidasta laitaan. Salibandy tuli Erän lajivalikoimaan vuonna 1990, lajin ollessa silloin viiden vuoden iässä, kun Salibandyliitto oli Suomeen perustettu 1985. Salibandyn Erään toivat Yrjö "Ykä" Kokljuschkin, Mika Kirvesmäki ja Markku "Ransu" Rantala, joista ensin mainittu vaikuttaa nykyään salibandyseura Tikkurilan Tiikereiden puheenjohtajana. Rantala puolestaan on jaoston perustajajäsenistä ainoa, joka edelleen on toiminnassa mukana niin johtokunnassa kuin valmentajanakin. Salibandyjaoston virallinen perustamispäivä on 8.3.1990, jolloin emoseuran johtokunta on päättänyt perustaa Erään B-jaostona toimivan salibandyjaoston. Silloinen Erän toiminnanjohtaja liikuntaneuvos Leo Jokela halusi seuraan joukkuelajin, joka voisi tuoda seuraan kilpailumenestystä. Ykä, Mika ja Ransu toivat Erään miesten joukkueen nimeltä Lemon, joka ensimmäisenä kautenaan 1990-91 pelasi Erän nimellä miesten I-divisioonassa. Kesällä 1991 alkoi laajeneminen muiltakin osin vilkastua, sillä Synkkä Uhman naisten joukkue siirtyi Erään, josta tuli naisten edustusjoukkue. Lisäksi SC Dalmacin naisjoukkueesta tuli Erä II. Molemmat pelasivat naisten SM-sarjassa. Tästä syystä 11.8.1991 Erään perustettiinkin ensimmäinen salibandyn A-jaosto eli naisten salibandyjaosto.

Ensimmäisen A-jaoston puheenjohtajana toimi Tarja Rautio. Kaudelle 91-92 mukaan tuli myös tyttö- ja poikajoukkueita. Tyttöjoukkueet toimivat naisjaoston alaisuudessa ja poikajoukkueilla oli oma B-jaosto: poikien salibandyjaosto. Kyseisellä kaudella perustettiin myös naisten Erä III, josta oli tuleva Suomen menestynein naissalibandyjoukkue. Sarjatasona ensimmäisenä kautena oli I-divisioona.

Heti alkuun seura sai menestystä, kun naiset voittivat Suomen mestaruuden ensimmäisellä kaudellaan. Loppuottelussa 28.3.1992 Markku Rantalan ja Risto Kauppisen valmentamat naiset voittivat m/s ICS:n joukkueen lukemin 5-1. Samana kevään A-tytöt veivät myös ensimmäisen tyttöjen mestaruudesta pelatun tittelin. D-pojat saavuttivat myös hopeaa.

Seuraavan kauden 92-93 puolessa välissä ennen vuodenvaihdetta valmistuikin sitten legendaarinen Mosahalli Tapanilaan. Kuplahalli palveli eräläisiä kunniakkaasti vuodesta toiseen ja on ollut yksi merkittävä tekijä Erän saavutusten takana. Kesällä 2001 halli purettiin, kahdeksan ja puolen vuoden palvelusten jälkeen. Paikalle alkoi uuden ja kiinteän hallin rakentaminen, johon tuli kaksi salibandykenttää. Uusi Mosahalli valmistui kesällä 2002.

Kaudella 93-94 tapahtui merkittävin muutos, jolloin varsinainen nykyinen salibandyjaosto syntyi. 24.11.1993 kaikki kolme jaostoa, eli naisten salibandyjaosto, miesten salibandyjaosto ja poikien salibandyjaosto, yhdistyivät yhdeksi yhteiseksi salibandyjaostoksi, joka alkoi toimimaan seurassa A-jaostona eli lähes täysin itsenäisenä lajijaostona. Ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti Mika Hilska. 23.8.1994 puheenjohtajaksi valittiin Pekka Mukkala, joka toimi myös varapuheenjohtana kansainvälisessä salibandyliitossa, IFF:ssä. Kausi 94-95 olikin sitten Erän historian menestyksekkäin. Mestaruuden saavuttivat naiset (Erä I), B1-tytöt, C1-tytöt ja D-tytöt. SM-hopeaa saivat A-tytöt, B2-tytöt ja E-pojat. Pronssia saivat naiset (Erä III), A-pojat ja C2-tytöt. Yhteensä SM-mitaleja tuli siis 10 kappaletta. Lisäksi miehet, joita valmensi Risto Kauppinen, oli salibandyliigassa sijalla 5. – pudoten tosin heti puolivälierissä Josballe. Kauden päätteeksi pelattiin salibandyn miesten EM-kilpailut Sveitsissä, jossa Erää Suomen maajoukkueessa edusti Juha Niinikoski ja tuliaisena oli Euroopan Mestaruus.

Keväällä –95 alkoi Erä III:sen eli Keppanan mitaliputki, kun ensimmäisenä tuli pronssia. Kahtena seuraavana kautena tuli Suomen Mestaruus ja sen jälkeen kaksi hopeaa ja kaudella 99-00 taas Suomen Mestaruus ja kaupanpäälle historiallinen Tripla, kun Eurooppa Cupin –voitto ja Suomen Cupin –voittokin tulivat Tapanilaan. Keppanan toisena toimivuotena taustalla aloitti toimintansa "Ransu" Rantala, joka on siitä asti toiminut joukkueen mukana. 28.8.96 Mukkala jäi pois jaoston johtokunnasta ja Mika Hilska jatkoi vajaan vuoden vt. puheenjohtajana, kunnes 21.4.97 aloitti puheenjohtaja Timo Laivaara. Työntekijöitä jaostolla oli aluksi työllistettynä Lea Sellman (nyk. Aaltonen) ja hänen jälkeensä Minna Lönnqvist. Lisäksi jaoston taloudenhoitajana 90-luvulla toimi pitkään Airi Viljamaa. Heidän jälkeensä Mika "Hilu" Hilska pyöritti toimistorutiineja useamman vuoden oman toimensa ohella. Keväällä 1999 aloitti Jari Oksanen toimistossa osa-aikaisena työntekijänä ja myöhemmin nimikkeellä lajipäällikkö.

2000-luvulla salibandyn harrastajamäärät ovat kasvoivat jatkuvasti ja kilpailu kiristyi entisestään. Lajin suosion kasvaessa myös Erä piti itsensä kilpajuoksussa mukana. Salibandyjaoston jäsenmäärä kasvoi tasaisesti, joukkuemäärä nousi ja kerhotoiminta (salibandykoulut) oli vireää.

2000-luvulle tultaessa Erän miehet olivat saaneet hilattua itsensä takaisin I-divisioonaan ja hissiliike oli tarkoitus pysäyttää. Tässä onnistuttiinkin ja koko vuosikymmen on ollut nousujohteista Erän miehille. Joukkue nousi liigaan keväällä 2003. Kolmen liigavuoden jälkeen Erä nousi vihdoin ja viimein miehissäkin lajin huipulle voitettuaan neljäntenä liigakautena 2006-2007 SM-pronssia. Samalla saatettiin romukoppaan vuodelta 1995 ollut miesten joukkueen paras liigakausi. Ensimmäistä SM-pronssia onkin seurannut jo useampikin menestyksekäs kausi, sillä 2007-2008 miehet ottivat toisen peräkkäisen pronssin ja 2008-2009 saavutus kirkaistui SM-hopeaan. Vuosina 2007 ja 2009 miesten edustusjoukkue on voittanut Suomen Cupin ja 2009 keväällä peräti EuroCup-hopeaa.

Miesten joukkueen menestyksen takana oli pitkälti poikapuolen loistava juniorityö, joka näkyi aluksi juniorimestaruuksina. Kaudella 2001-2002 Erä nappasi peräti viisi juniorimestaruutta, joka oli huikea saavutus evakkokautena, kun uutta Mosahallia rakennettiin ja joukkueet harjoittelivat ympäri Helsingin eri halleissa. Samasta kaudeta alkoi poikien 85-ikäluokan huikea neljän kauden kultamitaliputki, joka huipentui kevään 2005 A-poikien mestaruuteen. Menestystä Erällä on tullut tasaisesti joka kausi, mutta joukkoon mahtui yksi laiha mestaruusvuosi, sillä kauden 2005-2006 päätteeksi yksikään joukkue ei juhlinut mestaruutta. Tämä viimeistään herätti seura-aktiivit toteamaan, että tärkeä avain seuralle on jatkuva kehittyminen. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla seuran sisäisesti tehtiin paljon uudistuksia, joiden avulla toiminnan laatua pyrittiin kehittämään ja tarjoamaan toimintaa laadukkaimpana salibandyseurana, mitä Suomesta löytyy.

Lajipäällikkö Oksasen lisäksi tänä päivänä jaostolla on työntekijöinään valmennuspäällikkö Jukka Lehto ja valmennuskoordinaattori Ville Turunen. Jaoston puheenjohtajan nuija vaihtui vuonna 2007, kun Timo Laivaara vetäytyi "eläkkeelle" kymmenen vuoden puheenjohtajuuden jälkeen ja hänet nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi. Uutena puheenjohtajana on toiminut vuoden 2008 alusta Jari Mäki-Arvela.

Kausi 2006-2007 jää Erän historiaan, ei pelkästään miesten historiallisen pronssin vuoksi, vaan myös naisten tuplamestaruuden johdosta (SM-kulta ja Suomen Cupin voitto). Suomen mestaruuden nappasi myös C-tytöt ja himmeämpiä mitaleja tuli yhteensä 3 kpl. Lisäksi kyseisen kauden aikana Erän jäsenmäärä ylitti 1000. jäsenen rajapyykin ja joukkueita eri sarjoissa oli peräti 35 kpl, salibandykouluryhmien määrän ollessa 20.

Kaudella 2007-2008 Erä saavutti SM-mitaleissa värisuoran, kun B-tytöt ottivat kultaa, C93-pojat hopeaa ja miesten liigajoukkue pronssia. Toisen peräkkäisen pronssin lisäksi miehet nappasivat Suomen Cupin mestaruuden ja saavuttivat sitä kautta tien EuroFloorballCupin karsintoihin.

Kauden 2008-2009 päätteeksi Erän poikajuniorit palasivat kultakantaan, kun C94-pojat juhlivat kauden päätteeksi SM-kultaa. Miesten liigajoukkue jatkoi mitaliputkeaan ja taistelivat tiensä SM-finaaleihin, joissa SSV kuitenkin vei ja Erä tyytyi hopeaan. Lisäksi B-pojat pelasivat finaaleissa, mutta Oilers oli kahdella voitolla parempi ja vie kullan. Naisten edustusjoukkue tippui naisten liigasta 1. divisioonaan ensimmäistä kertaa 17 vuoteen. MM-kultaa pääsi juhlimaan Erästä maalivahti Jani Naumanen.

Kaudella 2009-2010 junioreissa Suomen mestaruuden voitti C95-pojat. Edellisen vuoden mestarit, C94-pojat joutuivat tyytymään tällä kerralla hopealle. Pronssiset mitalit nappasivat B-tytöt. Naisten edustusjoukkue kuittasi edellisen vuoden tippumisen nousten takaisin liigaan voittamalla karsinnat puhtaasti 3-0. Miesten edustusjoukkueen kausi oli monellakin tapaa huipentua jopa triplaan ja sisälsi runsaasti dramaattisia vaiheita. Eurooppa Cupissa miehet johtivat finaalia SSV:tä vastaan parhaimmillaan jo 4-1, mutta lopulta hävisivät kullan 5-6 jatkoajalla. Miehet palasivat voittokantaan Suomen Cupin finaalissa voittamalla Kooveen finaalissa 9-5 ja jatkoivat voittokulkuaan voittamalla Salibandyliigan runkosarjan. Miehet selviytyivät aina SM-finaaleihin saakka jo toista kertaa peräkkäin, jotka etenivät tasatahtiin paikallisvastustaja SSV:tä vastaan aina viidennen pelin rangaistuslaukauskilpailuun saakka, jossa SSV oli vahvempi ja vei SM-kullan.

Kausi 2010-2011 oli välivuosi Suomen mestaruuksissa seurassa. SM-finaaleja pelasivat niin A-pojat, kuin B-tytötkin, mutta joutuivat tyytymään hopeaan. Pronssia voitti B-pojat. Miehet osallistuivat elokuussa Euroopan Cupin karsintaan Mosahallissa Ruotsin ykkösseuraa Storvretaa ja Sveitsiläistä Tigers Lagnauta vastaan. Kun molemmat voittivat Lagnaun samoin lukemin, Suomi-Ruotsi -ottelun voittaja jatkoi Eurooppa Cupiin. Peli oli yksi huikeimmista Mosalla nähdyistä ja päättyi lopulta tasan 4-4. Kansaivälisen liiton sääntöjen mukaan mentiin arvontaan, jossa kahden salibandypallon sisään laitettiin joukkueiden nimet. Storvretan pallo nousi arvontakorista ja joukkue jatkoi aina Eurooppa Cupin mestaruuteen saakka Erän jäädessä rannalle. Miesten ja naisten edustusten kausi päättyi lopulta puolivälieriin SPV:tä ja OLSia vastaan ja samalla miesten mitaliputki katkesi. Mestaruutta juhli kuitenkin neljä Eräläistä pelaajaa Miesten MM-kullan muodossa: Jani Naumanen, Jani Kukkola, Mika Moilanen ja Markus Bollström.

Kauden 2011-2012 alussa nähtiin toimistolla muutoksia, kun Valmennuspäällikkö Jukka Lehto lähti toisiin hommiin ja Miesten liigajoukkueen valmentaja Joonas Naava tuli seuraan kokopäivätoimiseksi valmennuspäälliköksi ja Mika Saari urheiluvalmennuksen koordinaattoriksi. Oppisopimusopiskelijoita oli tällä kaudella toimistolla neljä kappaletta ja salibandyjaostossa lähes 1200 jäsentä.

Menestyksen osalta seura palasi Suomen mestaruuskantaan, kun edellisenä vuonna aluemestaruuden voittanut C97 voitti näytöstyyliin Suomen mestaruuden häviten kaudella vain yhden pelin. Joukue voitti myös kovatasoisen Storvreta-Cupin jouluna. Muista juniorijoukkueista C94- ja C96-pojat pelasivat pronssiottelussa, mutta hävisivät vastustajilleen jääden ilman mitalia. Miesten edustusjoukkue oli siirtynyt Teemu Kalinaisen aikakaudelle, Petteri Bergmanin 10 vuoden valmennustaipaleen jälkeen. Joukkue juhli Suomen cupin voittoa välivuoden jälkeen kaatamalla Classicin finaalissa selvin numeroin. Salibandyliigassa tie katkesi puolivälierissä tuttua vastustajaa, SSV:tä vastaan. Naisten edustusjoukkue tippui myös puolivälierissä, finaalijoukkue SB-Prolle.

Kausi 2012-13 oli jälleen yksi seuran kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä. Poikien puolella peräti kolme joukkuetta oli SM-finaaleissa, mestaruuden voittivat A-pojat ja C97-pojat. Lisäksi kolme joukkuetta pojissa oli aluemitaleilla. A-poikien finaalisarja OLSia vastaan huipentui viidenteen ja ratkaisevaan finaaliin, jolloin Mosahalliin tunki ennätysyleisö, 671 katsojaa näkemään Erän mestaruusjuhlat. Jos edellisellä kaudella C97 oli sarjansa ylivoimainen voittaja, ei tämä kausi jäänyt ainakaan heikommaksi. Joukkue iski 14 peliin 230 maalia runkosarjassa ja voitti runkosarjan ohella kaikki pudotuspelinsä, sekä Mestarien Cupin ja Storvreta Cupin häviämättä peliäkään. C98-pojat joutuivat taipumaan finaalissa Blackbirdsille. Miesten edustusjoukkue taipui puolivälierissä Classicille 2-3 ja naiset pistivät tulevan naisten mestarin Classicin tiukoille puolivälierissä.

Seurassa ajettiin kaudelle 2012-13 läpi rakenneuudistus ja seuraan palkattiin ikäluokkavalmentajat vastaamaan eri ikäryhmien toiminnasta. Valmennuksen laatua tehostettiin ja laadittiin yhteinen toimintatapa, Meidän tapa, sekä pelaajapolku pikkujuniorista aikuisiin. Salibandyjaostossa oli kauden päättyessä yli 1400 jäsentä, määrän kasvaessa edelleen. Tällä kaudella salibandyjaostossa laadittiin myös viisivuotisstrategia, jossa on kovat tavoitteet eri osa-alueille edustusjoukkueiden, juniorien, olosuhteiden ja markkinoinnin suhteen. Vuonna 2013 Erä on Suomen suurin ja menestyksekkäin salibandyseura, joka kasvaa edelleen kovaa vauhtia ja haluaa panostaa toiminnan laatuun ja tarjota maailman laadukkainta salibandytoimintaa kolmella teemalla: Laatu, yhteisö ja intohimo.

Kausi 2013-2014 jatkoi edellisen kauden tapaan poikajuniorien menestysputkea. Erästä selvisi ennätysmäärä joukkueita eri ikäluokkien SM-sarjoihin, kun kaikkien SM-ikäluokkien (A-, B-, C1-, C2-pojat, B- ja C-tytöt) edustusjoukkueet selvisivät SM-sarjoihin, mutta mukaan pääsivät karsintojen kautta myös B ja C99 Siniset kilpajoukkueet. Menestys oli myös vahvaa. Neljässä poikien sarjassa kolme Erän joukkuetta voitti oman runkosarjansa ja C98 edustusjoukkuekin jäi vain täpärästi toiseksi. Tytöissä B-tytöt jäivät täpärästi ulos pudotuspeleistä, mutta C-tytöt pääsivät kuuden joukkueen playoffpeleihin, häviten kiihkeissä peleissä finaaliin edenneelle PSS:lle voitoin 0-2.

Pojista neljä joukkuetta pelasi keväällä välierissä, eli Suomen neljän parhaan joukkueen joukossa, näistä SM-kultaa nappasivat suvereeneilla esityksillä B-pojat ja C99 edustusjoukkue. B-pojissa pelannut 97-ikäluokka otti näin jo kolmanne peräkkäisen kultansa ja C99 jatkoi edellisen kauden aluemestaruutta Suomen mestaruudella. A-pojat jäi niukasti viidennessä pelissä ulos finaalista, mutta voitti pronssia. C98 hävisi niukasti pronssipelin ja näin jäi ilman mitalia tällä kertaa.

Pienemmissä junioreissa 02-ikäluokassa pelasi peräti kaksi Eräläistä joukkuetta aluefinaaliturnauksessa, näistä E02 Sudet ottivat aluepronssia. D00 edustusjoukkue jäi niukasti alueensa neljänneksi.

Miesten edustusjoukkue pelasi runkosarjassa itsensä kuudenneksi ja kohtasi puolivälierissä tulevan Suomen mestarin, Happeen Jyväskylästä. Sarja oli todella tiukka ja Erä pystyikin pistämään Happeen tiukimmalle kaikista pudotuspelijoukkueista. Sarja päättyi Jyväskylässä tiukasti 3-2 Happen voittoon. Naisten edustusjoukkue kohtasi myös tulevan mestarin, mutta ei pystynyt haastamaan SB Prota tällä kertaa. Erä Akatemia pelasi huikean kauden kakkosdivisioonassa. Joukkue selvisi Suomen Cupin pikkufinaaliin ja voitti sen tammikuussa ja selvitti sarjansa ja Divarikarsinnat puhtaalla pelillä nousten seuraavaksi kaudeksi Divariin.


Tapanilan Erä saavutti salibandyssä mitaleja vuosina 1990-2016 seuraavasti:

Pojat:
20 SM-kultaa
14 SM-hopeaa
11 SM-pronssia

Tytöt:
28 SM-kultaa
11 SM-hopeaa
12 SM-pronssia

Miehet:
2 SM-hopea
2 SM-pronssia

Naiset:
7 SM-kultaa
5 SM-hopeaa
2 SM-pronssi

Ikämiehet:
2 SM-pronssi

Yhteensä SM-mitaleja 116kpl (kulta 55, hopea 32, pronssi 29)

Muut arvomitalit:
1 EC-kulta (naiset)
1 EC-hopea (miehet)
1 EC-pronssi (naistet)
7 Suomen Cup mestaruutta (miehet 2kpl, naiset 5kpl)
3 Suomen Cup hopeaa (naiset 3kpl)
14 Etelä-Suomen aluemestaruuskultaa
7 Etelä-Suomen aluemestaruushopeaa
15 Etelä-Suomen aluemestaruuspronssia


SSV / VIIKINGIT


Vuonna 1986 Jari-Petri Anttila ja Jari Wassholm lopettivat aktiivisen jalkapalloilun Puotinkylän Valtissa. Heidän suunnitelmissaan oli perustaa oma jalkapalloseura, mutta suunnitelmat vaihtuivat, kun tuolloin Vuosaaren urheilutalon vahtimestarina toiminut Anttila sai seurata työpaikallaan ensimmäisiä salibandyn SM-kilpailuja. Lajista innostuneena Anttila ja Wassholm päättivät perustaa salibandyseuran. Suomen Salibandyliitto oli perustettu vain vuotta aikaisemmin ja kaksikko tiesi, ettei rahoitusta pelkästään salibandyn harrastamiseen tulisi, joten he päättivät hakea Helsingin kaupungilta tukea aloittelevan seuran toimintaan, jonka nimenä oli Salibandy ja Sulkapallo Vuosaari - SSV. Lyhennettä tuki myös Anttilan suosikkijalkapallojoukkue HSV. Seurassa siis harrastettiin myös sulkapalloa, vaikka yhtään virallista ottelua ei pelattu.

Rahaa seuran pyörittämiseen Anttila ja Wassholm keräsivät myös tekemällä omatoimimatkoja Ruotsiin, josta he ostivat salibandymailoja ja myivät niitä Suomessa eteenpäin. Tämä tulonlähde tyrehtyi, kun Jarmo Perttilä perusti salibandymailoja valmistaneen Pro Stickin. Perttilä siirtyi kaudelle 1992–1993 S.C. Dalmacista SSV:hen, jolloin seuran ja Perttilän välinen yhteistyö alkoi tuoda rahaa seuralle.

Ensimmäisellä kaudellaan 1987–1988 SSV pelasi miesten 1-divisioonaa ja pääsi ensiyrittämällä karsimaan ylimmälle sarjaportaalle, jota tuolloin kutsuttiin nimellä mestaruussarja (nykyinen Salibandyliiga). Karsinnat kuitenkin epäonnistuivat ja SSV:tä ei olisi nähty seuraavalla kaudella mestaruussarjassa, ellei Tamperelainen Manse City olisi luopunut sarjapaikastaan. Näin järjestettiin uudet karsinnat neljän joukkueen SSV, Bolla Bolla, Lemon ja mestaruussarjasta karsivan SaPa:n kesken. Joukkueen onnistui voittamaan karsinnat ja kausi 1988-1989 oli seuran ensimmäinen mestaruussarjatasolla.

Kaksi ensimmäistä kautta eivät juuri menestystä tuoneet, mutta kolmannella kaudellaan 1990-1991 SSV sijoittui kolmanneksi ja sai ensimmäisen SM-mitalinsa.

Seuraavalla kaudellaan tekeminen hieman vakavoitui ja joukkue ylsi ensi kertaa historiansa aikana SM-loppuotteluun. Josba oli kuitenkin vahvempi ja SSV:lle ripustettiin kaulaan hopeiset mitalit. Kausi 1991-1992 oli myös J-P Anttilan viimeinen täysimittainen kausi pelaajana. Seuraavalle kaudelle hän siirtyi joukkueen päävalmentajaksi, mutta pelasi myös yhdeksän ottelua pelaajana. Valmentajana Anttila korosti harjoittelun merkitystä ja sai tähän vinkkejä jääkiekon puolelta Jokereista tutulta Juha Salolta.

Seuraavalla kaudella SSV kohtasi Josban jo välierissä, joissa loppuotteluun pääsyyn tarvittiin kolme voittoa. Josba vei ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä Helsinkiläisten kotiareenalla, mutta SSV vei kolme seuraavaa ottelua ja eteni loppuotteluun voiton 3–1. Siellä vastaan tuli toinen vuosaarelainen salibandyseura Vuosaaren Viikingit. Suomen mestaruuteen tarvittiin tuolloin kaksi voittoa. Ensimmäisen ottelun SSV voitti lukemin 4–3. Ottelun ratkaisijoina voidaan pitää 4–3 voitto-osumaa laukonutta joukkueen kapteenia Kari Honnia ja kaksi maalia laukonutta jääkiekkopiireistäkin tuttua Valeri Krykovia. Joukkueiden toinen kohtaaminen oli kahden pelatun erän jälkeen tasan 2–2, mutta kolmannessa erässä Perttilä laukoi SSV:n maalin johtoon ja voitti lopulta kohtaamisen 4–2 ja Suomen mestaruuden otteluvoitoin 2–0. Lähde: Wikipedia.


SSV saavutti salibandyssä mitaleja vuosina 1990-2015 seuraavasti:


Pojat:
11 SM-kultaa
5 SM-hopeaa
4 SM-pronssia

Tytöt:
1 SM-kultaa
1 SM-hopeaa
2 SM-pronssia

Miehet:
11 SM-kultaa
5 SM-hopeaa
4 SM-pronssia

Naiset:
1 SM-hopeaa

Muut arvomitalit:
2 EC-kulta (miehet)
4 EC-hopea (miehet)
3 EC-pronssi (miehet)
8 Suomen Cup mestaruutta (miehet 8kpl)