Mosan muistot: Joonas Naava

Osana EräViikinkien 10-vuotisjuhlavuotta EräViikingit toteuttaa syksyn aikana lyhyen haastattelusarjan henkilöille, jotka ovat vaikuttaneet seuran toiminnassa sen ensimmäisen 10 vuoden aikana. Siinä nousee esiin mieleenpainuvimpia hetkiä Mosalta sekä parhaita muistoja yleisesti osana EräViikinkien seurayhteisöä.

Toisena vastausvuoroon pääsee pitkään EräViikinkien urheilujohtajana sekä valmennuksen johtajana toiminut Joonas Naava. Hän on myös yksi EräViikingit ry:n perustajajäsenistä. Nykyään hän toimii Tshekin salibandyliiton palveluksessa.

Mikä on ensimmäinen muisto, joka tulee mieleen EräViikingeistä?

Ensimmäinen ”muisto” EräViikingeistä lienee jo ennen sen olemassaoloa, kun Erän toiminnanjohtaja Jari Oksanen halusi jutella luottamuksellisesti kanssani siitä, että Kurre Westerlund ja SSV haluaisi lyödä hynttyyt yhteen. Kun asiaa ruvettiin ensireaktion jälkeen miettimään rationaalisesti ja todettiin, että tämä lienee itse asiassa monellakin tavalla fiksu ajatus. Sitten tietenkin kun asia julkistettiin nimellä ja logolla ensimmäistä kertaa ja asia tuli julki, elettiin kyllä mielenkiintoisia aikoja.

Mikä on sinun lempimuistosi Mosalta EräViikinkien ajoilta?

Junioreiden mestaruudet ja finaalit. Niistä itselle tärkein ja myös viimeinen asia jonka tein seurassa oli P16-ikäluokan ratkaiseva ja kolmas SM-finaali täydellä Mosalla Steelersiä vastaan. Pitkä usean vuoden jakso saman jengin ja kundien kanssa ja vielä pitempi oman pojan kanssa samassa jengissä. Pelin lopussa oltiin pari maalia takana, mutta sinä(kin) keväänä Mosa oli linnoitus, jossa muut ei juhlineet. Väkisin viimeisillä minuuteilla tasoihin ja jatkoajalla sitten mestaruusmaali. Yleisö räjäytti katon irti ja yhtäkkinen ymmärrys siitä, että se oli siinä ja pojat ja me kaikki tehtiin se – tuli tajuntaan. Samalla hetkellä päättyi oma pitkä jakso seurassa ainoalla oikealla tavalla: voitolla oman yhteisön edessä ja kanssa täydellä kotikentällä. 

Tuli sellainen olo, että välillä elämä on leffaa. Toisella erätauolla kun kävelin kentän poikki penkille ja yleisö aloitti spontaanisti taputtamaan. Se oli hieno hetki itselle, etenkin kun tiesin että taival seurassa tulee päättymään samana päivänä kävi pelissä mitä kävi.

Pari päivää myöhemmin olin jo Tsekissä aloittamassa uutta projektia, edelleen hymy huulilla tapahtuneesta.

Mikä on sellainen asia EräViikingeissä, josta olet näiden vuosien aikana tullut erityisen ylpeäksi?

Varmaankin pari asiaa. Fuusio oli valtavan iso ja hankala asia. Pystyimme kaikenlaisen ristipaineen keskellä luomaan erittäin ammattimaisesti toimivan suurseuran, joka merkitsi paljon ihmisille kuitenkin melko lyhyessä ajassa. Sitten toisena se juniorityö. Mun aikana seurassa oltiin menestynein seura junioreissa. Samaten meillä oli eniten pelaajia nuorten maajoukkueissa. Joten loimme seuran, jossa yhdistettiin iso massa mutta myös laatu. Se ei käy aina käsi kädessä (esimerkkinä voi katsoa vaikka muiden isojen seurojen juniorimenestystä). Se, miksi näistä lahjakkaista nuorista ei ole saatu valtavaa iloa aikuisiin (ainakaan vielä), en osaa sanoa. Se kieltämättä harmittaa edelleenkin, vaikken aikuisjoukkueissa ollut luin neljä ensimmäistä vuotta jollain tavalla mukana.

Mitä seuran yhteisöllisyys sinulle tarkoittaa?

Kaipa se yhteisöllisyys kiteytyy Mosaan paikkana ja ihmisiin jotka seurassa ovat vuosien varrella olleet. Välittämiseen siitä, mitä tehdään yhdessä ja ihmisistä. Urheilun herättämiin tunteisiin ja muistoihin yhdessä koetuista hyvistä ja huonoista hetkistä. Molempia tulee paljon Mosalta mieleen.

Jos saisit palata yhteen EräViikinkien otteluun Mosalle näiden kymmenen vuoden ajalta, minkä valitsisit ja miksi juuri sen?

Ehkä se olisi juuri tuo P16-sarjan finaali. Ylipäätään ne vuodet, jolloin joka vuosi koettiin säännöllisesti kahta-kolmea junioreiden finaalisarjaa täydelle yleisölle. Ne on hienoja hetkiä jotka nimenomaan luo sitä yhteisöllisyyttä. Jotkut seurasta pelaa ja muut elää ympärillä täysillä mukana perheineen ja kavereineen. Se on valtava voimavara.

Sitten on tietty joitain erityisiä iltoja, kuten Lauri Kapasen paidan jäädytys, johon en päässyt ulkomailta paikalle. Sielläkin olisi ollut hieno nähdä ihmisiä vuosien varrelta pitkästä aikaa.

Lisää ikimuistoisia hetkiä ja jaettuja kokemuksia seurayhteisön parissa saadaan myös alkaneelta kaudelta. Nähdään Mosan matseissa!