kolumni

Koronaviruksen ja rajoitusten aikana on käyty paljon keskustelua rajoitusten vaikutuksista eri aloille. Urheilussa isoin huoli on liittynyt huippu-urheilun keskeytymisen lisäksi seuratoimintaan, jota ei rajoitusten voimassaoloaikana ole voitu juuri järjestää. Tänä etätoiminnan ja pysähtymisen aikana on ollut aikaa pohtia seuran merkitystä ja roolia ihmisten elämässä. Tärkeää se on etenkin nyt, kun näyttäisi siltä, että kesäkuun alusta lähtien voimme jälleen kokoontua seuratoiminnassa yhteen, vaikkakin hallitusti ja vastuullisesti.

Itse olen työskennellyt päätyökseni seurassa kohta kymmenen vuotta, ja sitä ennen ollut eri rooleissa seuratoiminnassa mukana eri lajeissa yli 20 vuotta. Näkökulmia seuratoimintaan on matkan varrella syntynyt työntekijän lisäksi junioripelaajan, liigapelaajan, juniorivalmentajan, liigavalmentajan, sekä junioripelaajan vanhemman osalta.

Seuran työntekijänä yleisimmin kohtaamiani kysymyksiä ja pohdintoja ovat: mikä oikeastaan on seura? Mistä seura koostuu? Kuka on seura?

Näkökulmasta riippuen ihmiset käsittävät ”seuran” esimerkiksi miesten edustusjoukkueena, seuran työntekijöinä, seuran joukkueina… vaihtelevasti milloin minäkin. Todellisuus on kuitenkin usein laajempi, kuin ihmisten mielissä. Itse olen oivaltanut tämän todella vasta, kun olen tehnyt töitä seurassa.

Valtaosa suomalaisista seuroista on yhdistyksiä. Yhdistys toimii yksinkertaisesti kerrottuna siten, että seuran jäsenet valitsevat seuraan vuosittain jäsentensä joukosta hallituksen/johtokunnan, joka viime kädessä päättää seuraan liittyvistä asioista. Hallitus on käytännössä seuran jäsenten edustusto.

Useissa seuroissa hallitus on päätynyt ratkaisuun, jossa toiminnan laadun ja arjen pyörittämiseksi tarvitaan ammattilaisia/vastuuhenkilöitä, jotka ottavat vastuulleen seuran operatiivisen, päivittäisen johtamisen. Tällainen on yleisimmin seuran toiminnanjohtaja, joka vastaa hallinnollisista ja taloudellisista asioista ja isosta kuvasta. Lisäksi seuroissa toimii usein valmennuspäälliköitä ja/tai urheilujohtajia, jotka keskittyvät ydintoimintaan, eli urheilutoimintaan. He takaavat laadun ja johdonmukaisuuden seuran jäsenten toiminnassa. Seurasta ja sen koosta riippuen on myös lukemattomia erilaisia rooleja, jotka ovat syntyneet erilaisten tarpeiden mukaan: markkinointia/myyntiä, valmennuksen ammattilaisia, harrastetoiminnasta vastaavia, hoitohenkilökuntaa, seura/toimistotyöntekijöitä jne.

Kaikkien seuran työntekijöiden päätehtävä on kuitenkin vastata omissa rooleissaan seuran jäsenille siitä, että kaikessa toiminnassa ajetaan jäsenten etuja niillä yhteisillä arvoilla ja toimintatavoilla, jotka seurassa on yhteisesti päätetty linjata.

Seuroissa on myös erilaisia toimintoja riippuen seuran koosta ja toiminnan luonteesta. On seuroja, jotka painottavat toiminnassaan pienten junioreiden toimintaa, huippu-/kilpaurheilua, harrastetoimintaa tai jopa näitä kaikkia. Näitä toimintoja, eli joukkueita ja ryhmiä, toteuttamaan tarvitaan huomattava määrä ihmisiä, kuten valmentajia ja ohjaajia, sekä joukkueenjohtajia, rahastonhoitajia ja huoltajia.

Mihin kaikki tämä sitten tähtää? Harrastajiin. Pelaajiin. Urheilijoihin. Sekä välillisesti heidän taustallaan vaikuttavaan lähipiiriin, eli vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin ja ystäviin. Huippu-urheilussa mahdollisesti myös faneihin, jotka ovat osa yhteisöä, sekä toimintaa kehittäviin ja jäseniä palveleviin yhteistyökumppaneihin, jotka kokevat seuran toiminnan ja arvot omakseen.

Tästä kaikesta koostuu seura. Käytännössä seura on yksinkertaisuudessaan kaikki seuran ihmiset. Kaikki toimivat hieman eri rooleissaan seuran sisällä, mutta yhdistäviä tekijöitä on mm. samat värit, vaatteet ja arvomaailma. Ne asiat, joista tunnistaa: ”minä edustan tätä seuraa”.

SEURAN, LIIKUNNAN JA URHEILUN MERKITYS

Näinä erikoisina aikoina olen paljon pohtinut seuran merkitystä. Jonkin verran on myös ollut julkisuudessa keskustelua seuratoiminnasta ja huolta siitä, mitä tälle periaatteessa itsestään selvänä pidetylle toiminnalle nyt käy, kun toimintaa ei voida järjestää. Harvemmin muissa yhteyksissä seuratoimintaa nostetaan vahvasti esille, sillä se on toimintaa, joka on. Kuten koulu on. Kuten työ on. Harrastus on asia jota useimmiten, lähes aina, ympäri Suomea harrastetaan seuroissa: Suomessa on noin 14 000 seuraa.

Arviolta yli miljoona ihmistä Suomessa harrastaa urheilua seuratoiminnassa. Hyvä kysymys on – miksi? Miksi miljoona ihmistä (joiden lisäksi lähipiiri, fanit ja yhteistyökumppanit) päättää edustaa tiettyjä värejä päivästä ja viikosta toiseen? Mitä seura heille antaa?

Motiiveja seuraan kuulumisesta on varmasti monia. Varsinainen liikkuminen tai harrastaminen on varmasti päämotiivi. Itse uskon, että ihmiset kaipaavat myös kuulumisen tunnetta ja tämä on varmasti osasyy joukkuelajien valtavaan kasvuun lajikirjossa. Kuulumisen tunne ja merkityksellisyys ihmisille ovat tulleet esille etenkin nyt koronaviruksen aikana. Tämä näkyy siinä, että todella moni ihminen on kantanut huolta seurasta ja ymmärtänyt sen, että tämä on kaikkien meidän yhteinen juttu ja halunnut omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että yhteinen juttu on olemassa myös koronaviruksen jälkeen. On tullut esille, että seura on ihmisille merkityksellinen ja tärkeä osa elämää.

Seuraan liittyy usein myös vahva tunneside, kuten urheiluun ylipäätään. Ylpeys siitä, mitä edustaa. Vahva välittäminen, joka voi kanavoitua siihen, miten pelit päättyvät, millaisia arvoja edustetaan tai miten seurana viestitään. Tämä tulee esille etenkin fanitoiminnassa, mutta myös arjessa seuran ihmisten keskusteluissa: seuratoiminta ja urheilu herättävät tunteita.

Tunnesiteestä olen saanut huomattavaa käytännön kokemusta, kun edustamani seura EräViikingit syntyi kahden perinteikkään ja menestyneen seuran, Tapanilan Erän salibandyjaoston ja SSV:n seurafuusiosta. Oli selvää, että molemmat seurat merkitsivät todella paljon niissä olleille yli 2000 ihmiselle, mutta myös vastustajille ja muille lajin seuraajille. Vaati muutaman vuoden pölyn laskeutumisen, että uusi, yhteinen seuramme tuntui omalta ensimmäisten todella vahvojen negatiivisten tunteiden väistyttyä uuden mahdollisuuden ja yhteisön edestä. Nykyisellään lähes kaikki (merkityksellisyys 4,33/5 seuran jäsenkyselyssä 2020) seuran sisällä kokevat EräViikingit omakseen, mikä on hieno saavutus lyhyessä ajassa. Seuran ulkopuolella toki riittää erilaisiakin mielipiteitä, mutta näen sen vain positiivisena asiana, sillä seuran pitää osata herättää tunteita.

Mielipiteet seurasta muokkautuvat sitä mukaa, mitä seurasta viestitään ja miten sen jäsenet viestivät toiminnallaan ja käytöksellään. Tässä seuran virallisten viestintäkanavien merkitys on marginaalinen, sillä huomattavasti vaikuttavampi on se viesti, mitä seuran ihmiset välittävät ympärilleen edustaessaan seuraa sen tapahtumissa, mutta myös tapahtumien ulkopuolella, kuten sosiaalisessa mediassa tai omalle lähipiirilleen. Koska kuten aiemmin totesin, seuran ihmiset ovat seura.

Jos seuratoiminnasta puhutaan julkisuudessa (enkä tarkoita nyt huippu-urheilun tuloksia), kerrotaan pääosin seuratoiminnan kansanterveydellisestä näkökulmasta. Jos pelkkä liikkumattomuus maksaa Suomelle 3-7 miljardia euroa, mikä merkitys onkaan niillä, jotka liikuttavat? Seurojen tehtävänä on liikuttaa ihmisiä, tarjota liikkumiseen toimintaympäristö ja motivoida tarjoamalla erilaisia reittejä liikkua: iästä, tavoitteista ja motiiveista riippumatta. Esimerkkinä oma seurani EräViikingit, joka liikuttaa 2-vuotiaita perhesählyssä ja vanhin kuntosählyssä säännöllisesti pelaava taitaa olla 70-vuotias. Tämä asia ja sen yhteiskunnallinen huomio on silti kuitenkin pientä suhteessa sen yhteiskunnalliseen merkitykseen. Ehkä siitä ei osata kertoa riittävän hyvin? Tai ehkä kiinnostavuutta ei synny, jos kaikki ovat asian tärkeydestä pääosin samaa mieltä? Ja sitä kautta ei ole mahdollista erottautua esimerkiksi politiikassa? Maailma on joskus monimutkainen.

SEURA SOSIAALISENA JA PSYYKKISENÄ TEKIJÄNÄ

Asia, josta sen sijaan mielestäni puhutaan vähemmän jos ollenkaan, on seuratoiminnan sosiaalinen ja psyykkinen konteksti. Liikkuahan voi yksinään, mutta seurassa liikutaan pääsääntöisesti yhdessä tai seurataan yhdessä liikkumista: seura -nimenäkin on sellainen, joka kokoaa ihmiset. Liikunnan ja urheilun ohella seuraympäristössä lukemattomat ihmiset saavat niitä sosiaalisia valmiuksia elämään, mitä tarvitsee jokaisella elämän osa-alueella. Urheilu on turvallinen ympäristö kokea asioita, kuten onnistumisen elämyksiä, pettymyksen sietämistä, kurinalaisuutta, sosiaalisia vuorovaikutustaitoja, keskittymiskykyä, itseluottamusta, itsetuntemusta, tavoitteiden asettamista, paineensietokykyä ja toiminnan arviointia. Jaettuna erilaiset kokemukset ovat helpompia ja turvallisempia kohdata. Parhaimmillaan yhdessä koetuista asioista syntyy koko elämän kestäviä ihmissuhteita, ystävyyttä, yhteen kuuluvuutta, siteitä. Näiden ja muidenkin urheilusta opittujen asioiden hyödyntämistä esimerkiksi koronakriisissä pohdin edellisessä kirjoituksessani rajoitusten alkaessa.

Urheilua ja seuraa arvioidaan kovin usein tulosten ja lukujen valossa, voittojen tai tappioiden tai liikutettavan massan perusteella. Ehkä juuri tästä syystä seura yhdistetään suoraan tarkoittamaan edustusjoukkueita – ne kun ovat näkyvin osa seuraa, siitä nimikin: edustus.

Mutta miten mitataan todelliset vaikutukset siihen, mitä seuraan ja yhteisöön kuuluminen oikeasti on merkinnyt ja merkitsee ihmisille? Millaisia eväitä ihminen saa mukaansa, oltuaan useamman vuoden esimerkiksi joukkueurheilun parissa? Miten mitataan nämä yhdessä koettujen asioiden lujittamat ihmissuhteet, tai saavutettu henkinen pääoma, jota voi hyödyntää alalla kuin alalla, elämän eri osa-alueilla?

Itselläni valtaosa pitkistä ystävyyssuhteista on tullut nimenomaan urheilun ja seurassa yhdessä koettujen asioiden kautta. Kasvattajaseurani SC Sähly -90, joka viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhlaansa, on se yhdistävä tekijä, jonka kautta aina kavereita nähdessäni muistelemme yhteisiä kokemuksia kentällä ja sen ulkopuolella. Melko vähän minulla tällaisia vahvoja tunne-elämyksiä, kokemuksia ja vuosia kestäneitä lujia ihmissuhteita on koulun parista. Useilla lapsilla kaverit löytyvätkin urheilun ja seuran parista, sillä yhteinen mielenkiinnon kohde ja yhteiset tunnekokemukset yhdistävät. Tämän asian vaikutus suomalaisten sosiaaliseen hyvinvointiin on uskoakseni varsin merkittävä, joskin harvemmin missään mainittu.

Ehkä ero tuleekin juuri siitä? Koulussa opiskellaan pääsääntöisesti vain itseään varten, kun taas joukkueurheilussa keskitytään menestymään yhdessä. Se yhdistää ihmisiä ja pistää ajattelemaan ”meitä” ennen ”minua”. Uskon, että tällainen ajattelu on varsin tervettä varsin yksilökeskeisessä nyky-yhteiskunnassa. Esimerkiksi juuri käsillä olevaan kriisiin suhtautumisessa ja asioiden tärkeysjärjestystä puntaroivassa tilanteessa näen yhteisen edun ajattelemisen olevan sekä hyödyllistä että ajankohtaista.

Viimeistään tässä kohtaa kirjoitusta voin todeta, että seura ja sen ihmiset ovat minulle todella tärkeitä asioita. Koen olevani etuoikeutettu, sillä pääsen työskentelemään itselleni merkityksellisen ympäristön ja ihmisten parissa. Onneksi en ole asian kanssa yksin, vaan meitä on paljon, todella paljon. Pelkästään EräViikingeissä liikkuu ja kokoontuu säännöllisesti noin 2000 ihmistä. Seurasta välittävien määrä on korostunut tänä kaikille haasteellisena aikana. Ihmiset ovat osoittaneet solidaarisuutensa ja tukensa, sekä huolensa siitä, miten seuramme voi ja miten seurallamme menee nyt, kun ajat ovat kovat. Toivottavasti myös eri yhteistyökumppanimme osoittavat samaa arvomaailmaa ja ovat yhdessä mukanamme nyt ja jatkossakin, kaikille vaikeasta ajasta huolimatta.

Mutta eikö sanotakin niin, että vastoinkäymiset, haasteet ja kriisit yhdistävät – jokainen menestyvä organisaatio myös tarvitsee kriisejä? Sen takia uskon, että vaikka nyt ajat ovat olleet kaikille vaikeita ja epävarmoja, tulemme tästä ulos entistä yhtenäisempänä. Ja olemme asiastamme ja seurastamme entistä ylpeämpiä. Kuten alla olevan A-poikiemme valmentajan ja pelaajana seuralegendan Sami Lehtisen esimerkki osoittaa, yhdessä olemme vahvempia kuin yksin ja seuran viestintä on yhtä kuin sen ihmisten viestintää:

Joonas Naava

Urheilujohtaja

EräViikingit

Urheilujohtajan kaikki kirjoitukset löydät täältä.